Tarpeeksi hullu Heikki Närvänen rakastaa toimistotorniaan Finlaysonin alueella

Teksti Eli Harju

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Kulttuuritoimituksen kanssa ja on ensimmäinen osa kuuden artikkelin sarjasta.

 

Finlaysonin alueen punainen torni Itäisenkadun päässä on yli satavuotias. Sitä pidettiin niin vaikeakulkuisena, että sen vuokraaminen olisi miltei mahdotonta. Sitten paikalle saapui elämystoimisto Amazing Cityä pyörittävä Heikki Närvänen.

– Se vähän niin kuin odotti tarpeeksi hullua vuokralaista. Miksikään tavalliseksi toimistotilaksi tästä ei ole, kulku on niin haastava, Närvänen kertoo Amazing Cityn toimistossa, johon kuuluu kolme kierreportaiden yhdistämää kerrosta.

Tämä mahdollisesti Tampereen erikoisin toimistotila löytyi, kun Närvänen oli kartoittamassa Finlaysonin alueelta paikkoja, joissa voisi järjestää erilaisia elämysretkiä ryhmille. Hän ihastui torniin, ja vuokrasopimus tehtiin samalla reissulla.

 

Jos toimiston vuokraaminen olikin ehkä heittäytyminen, sellainen on koko yrityksen toimintamalli. Lähes 20 vuotta toimineen Amazing Cityn tavoite on tarjota elämyksiä, joissa ihmiset laitetaan kokemaan itse. Amazing City tuottaa yritysten virkistyspäiviin ja kokousten oheisohjelmaksi tiimiseikkailuita, joissa liikutaan kaupungilla ryhmissä ja suoritetaan erilaisia tehtäviä.

– Haluamme tarjota wow-elämyksen ja viedä ihmiset tilanteisiin, joissa he voivat oppia toimimalla itse. Siinä on pohjalla elämyspedagogiikan ajatus, että opitaan kokemuksen kautta esimerkiksi muista ryhmän jäsenistä tai itsensä ylittämisestä, Närvänen kuvailee.

Niin Amazing City siis asettui taloksi Finlaysonin alueen punaiseen torniin. Ympäristö oli Närväselle tuttu jo ennestään, sillä hän oli pitänyt alueella seikkailuretkiä asiakkaille aiemminkin.

Vuonna 2020 Amazing City otti haltuun myös Finlaysonin alueen katot. Tehdasalue täytti silloin 200 vuotta, ja sen kunniaksi haluttiin jotakin aivan erikoista. Media 54 -rakennuksen ylimmässä kerroksessa oli aikaisemmin ollut tilaussaunoja, mutta tuolloin tilat olivat tyhjillään. Katolla nykyisin toimivaa kahvilaa ja puutarhaa ei vielä ollut olemassa, kun asiaa alettiin pohtia. Närväsen ja Finlaysonin alueen kiinteistöstä vastaavan Kai Niinimäen ajoittain pallottelema ajatus, että katoillakin voisi seikkailla, johti Suomen ensimmäisen ja ainoan kattokävelykierroksen syntymiseen.

– Vaikea sanoa, missä ne varsinaiset syntysanat lausuttiin. Ajatus siitä, että katolta on makeat näköalat ja sinne olisi hienoa päästä, oli vain joskus heitetty ilmaan. Siitä se lähti sitten jalostumaan.

 

Kattokävely ei ole vain yritysasiakkaille, vaan sinne voi varata paikan kuka tahansa. Selostuksen saa kolmella kielellä: suomeksi, englanniksi ja tampereeksi.

Närvänen on pikkuhiljaa Finlaysonin alueella liikuskelemalla tutustunut sen muihinkin salaisiin sopukoihin. Kattojen ja tornien lisäksi hän tuntee seinien salakäytävät ja kellarit. Niitä hyödyntää myös toinen firma jossa Närvänen on osakkaana, Unfold Finlayson, joka järjestää alueella kiertelevää seikkailupeliä.

– Pelin tarina sijoittuu noin sadan vuoden taakse, tehtaan toiminnan aikaan. Pelaajien mukana kulkee vetäjä, joka näyttelee roolia samalla, ja siinä suoritetaan pakopelin tyylisesti erilaisia tehtäviä, Närvänen kertoo.

Aivan parissa viikonlopussa ei koko Finlaysonin alue tullut Närväselle tutuksi, mutta ajallaan löytyivät esimerkiksi Finlaysoninkujan alla kiertelevä matala, pimeä huoltokäytävä, sekä yksi hänen lempipaikoistaan, vaalea sprinkleritorni alueen keskellä.

Kaikki tilat ovat autenttisessa kunnossaan. Vain muutama peliin kuuluva asia on tuotu paikalle. Jopa kattokävelyssä hyödynnetään huoltosiltoja, jotka olisivat siellä muutenkin.

Kaupunkiseikkailuissa ja seikkailupelissä ideana onkin nähdä uusin silmin paitsi itsensä ja ryhmänsä jäsenet, myös aito ympäristö. Moni tamperelainenkin on sanonut huomanneensa asioita, joita ei arjessa huomaa – ja moniin Närväselle tuttuihin Finlaysonin alueen kolkkiin ei pääsekään arjessa.

 

Närvästä itseään viehättävätkin Finlaysonin alueella juuri sen monipuolisuus ja se, miten historian kerrokset ovat näkyvillä.

– Tämähän on ihan helmi Tampereella. Täällä menneisyyttä ei ole poistettu, vaan mennyt ja nykyaika saavat olla sulassa sekasotkussa. Historia on läsnä.

Kuinka elävää alueen historia sitten on? Voiko parkkihallin käytävissä nähdä tehdastyöläisen vuosisadan takaa tai muun menneisyyden haamun?

– Ei sitä koskaan näe. Sen vain tuntee.