Panimoravintola Plevnan tarina alkoi 22-vuotiaan Marikan ja hänen isänsä yhteistyöstä

Artikkeli on toteutettu yhteistyössä Kulttuuritoimituksen kanssa ja on kolmas osa kolmen artikkelin sarjasta.

Kun panimoravintola Plevna ja Koskipanimo aloittivat toimintansa vuonna 1994 Finlaysonin alueella, porttivahti avasi alueelta Satakunnankadulle vievän portin joka aamu. Illalla viimeinen töistä lähtevä laittoi sen munalukolla kiinni.

– Tämä oli silloin paljon suljetumpi alue, ei täällä juuri kuljeskeltu, kertoo Plevnan ravintoloitsija Marika Tähtinen-Hakala.

– Täällä oli silloin Finlaysonin myymälä, sulkapallohalli nykyisen parkkitalon paikalla, Grafiikanpaja Himmelblau, ja siinä se aika pitkälti olikin. Joitakin taiteilijoiden ateljeita, toimistotiloja ja varastohalleja oli myös. Nykyäänhän alue alkaa taas muistuttaa sitä, mitä se oli puuvillatehtaan aikana. Ihmisiä tulee ja menee, on toimintaa.

Panimoravintola Plevna ja Koskipanimo sijaitsevat entisessä kutomossa, jonka nimi Plevna alun perin oli. Suuri sali oli aluksi hyvin erinäköinen, pelkkää harmaata betonia. Sillä oli kuitenkin takanaan merkittävä historia: Plevna oli valmistuessaan vuonna 1877 Suomen suurin rakennus, ja Pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo syttyi täällä vuonna 1882.

Kun Tähtinen-Hakala aloitti panimoravintolan yrittäjänä, hän oli vasta 22-vuotias. Hän tuli alalle, koska perheellä oli panimotaustaa. Vanhemmat olivat lahtelaisen Mallasjuoman piiriedustajia Pirkanmaalla, kunnes 1990-luvulla Hartwall osti Mallasjuoman.

– Siinä meni rytinällä työpaikat koko perheeltä. Isäni oli tietysti tutustunut ravintola-alan ihmisiin olutta myydessään, ja häntä pyydettiin mukaan tähän.

Laki määräsi tuolloin, että ravintola ei saa omistaa panimoa eikä panimo ravintolaa. Isä Timo Tähtinen oli käynnistämässä panimotoimintaa, ja tytär sai vastuulleen ravintolan kahden kokeneen yhtiökumppanin kanssa. Ajat olivat haastavat, lama-ajan pahin huippu osui juuri vuoteen 1994.

Vuonna 1996 Tähtinen-Hakalan ja hänen nyt jo edesmenneen isänsä yhtiökumppaniksi tuli palkittu panimomestari Sam Viitaniemi. Myös Viitaniemi on ollut mukana alusta alkaen. Hän aloitti Koskipanimossa aikoinaan legendaarisen ylipanimomestari Boris Orlon oppipoikana.

 

Nykyään Marika Tähtinen-Hakala ja Sam Viitaniemi omistavat kahdestaan sekä Plevnan ja Koskipanimon Finlaysonin alueella että ravintola Oluthuoneen Tuomiokirkonkadulla. Tähtinen-Hakala vastaa ravintolasta, Viitaniemi panimosta.

– Ajattelemme, että tämä on ikään kuin kahden perheen perheyritys. Täällä on töissä toinen omista lapsistani ja toinen Samin tyttäristä, ja kaikki lapsistamme ovat olleet yrityksessä kausityöntekijöinä. Henkilökuntaakin on kahdessa sukupolvessa: moni työntekijöidemme lapsista on ollut meillä kesätöissä!

Viime vuonna 30 vuotta täyttänyt Plevna on yltänyt ravintolaksi jo kunnioitettavaan ikään. Sen idean ytimessä ovat oma olut ja keskieurooppalaisen oluttuvan yhdistäminen suomalaisiin perinteisiin.

– Meitähän pidettiin aivan umpihulluina, kun avasimme ravintolan tänne. Silloin 1994 Tampereen keskusta tarkoitti vain ja ainoastaan Hämeenkatua, ja ajateltiin, että tämä on liian kaukana! Mutta ei tämän tyylistä ravintolaa ollut silloin Tampereella, ei ehkä koko Suomessakaan, ja se veti asiakkaita. Keittiön jouduimme heti laajentamaan, ruuan suosio yllätti, Tähtinen-Hakala kertoo.

Aluksi valmistuksessa oli vain kaksi oman panimon olutta, tumma ja vaalea. Nykyään tuotannossa on koko ajan noin 25 eri lajia, joista osa on kausituotteita.

Ravintolassa myytävistä oluista noin 99 prosenttia on omaa tuotantoa. Se on myös kestävää kehitystä: kun olut tulee läheltä, säästetään pakkauksessa ja kuljetuksessa, ja erät ovat aina tuoreita. Panimon hukkalämmöllä lämmitetään Plevnan lasiveranta. Tehtaanmyymälästä myydään oman panimon tuotteita myös mukaan.

– Oma olut on kaiken sydän ja ydin. Löytyy ipaa, neipaa, pilsiä, lageria, vehnäolutta, vähän kaikenlaista. Sellainen on perinteisissä eurooppalaisissa panimoravintoloissa harvinaista, yleensä tuotteita on maksimissaan noin viisi. Panimomestarimme seuraavat koko ajan alan trendejä, ja paljon kuunnellaan myös asiakkaiden toiveita, Tähtinen-Hakala kertoo.

 

Vaikka pääidea on pysynyt koko ajan samana, Plevna ei ole jäänyt polkemaan paikoilleen.

– Tuomme mukaan kaikkea yhteisöllistä ja elämyksellistä, mitä olueen liittyen voi tehdä. On kursseja, tastingia, ja nyt avautuvat varattavat panimokierrokset ryhmille. Myös ruokalista on tietysti vuosien saatossa muuttunut. Siellä on edelleen keskieurooppalaisia ja suomalaisia klassikkoannoksia alkuajoilta, mutta mukaan on tullut myös esimerkiksi vegeannoksia ja salaatteja.

Omistajien lisäksi myös osa henkilökunnasta on ollut mukana alusta asti.

– Eihän tätä kukaan yksinään tee, vaan kaikki on tiimityötä. Henkilökunta on tosi tärkeää meille. Meillä on yhteensä 50 ihmistä töissä: 16-vuotiaasta 62-vuotiaaseen, ja osa työsuhteista on kestänyt jo 20 tai 30 vuotta.

Juuri päättynyt Oktoberfest on Plevnan suurin jokavuotinen tapahtuma. Sitä on järjestetty aivan ravintolan ensiaskelista alkaen. Seuraavan vuoden Oktoberfestiä aletaan suunnitella ennen kuin edellinen on ehtinyt päättyä. Kolme viikkoa kestävän Oktoberfestin aikana Plevnassa soittaa iltaisin bändi, ja kaikki teemaan sopivasti pukeutuneet asiakkaat palkitaan.

Oktoberfest on jättänyt Plevnaan myös ympärivuotisen jäljen: Lederhoseneina tunnettuja polvihousuja ja ja Dirndl-mekkoja vuokrattiin alun perin teatterilta tapahtuman ajaksi. Koska asiakkaat pitivät niistä, niitä hankittiin ympärivuotisiksi työasuiksi.

Oktoberfestin lisäksi Plevnalle tärkeitä aikoja ovat kongressit, messut ja muut isot tapahtumat Tampereella. Voisi oikeastaan sanoa, että kanta-asiakkaita on ympäri Suomen.

– He käyvät täällä vuodesta toiseen aina Tampereelle tullessaan ja sanovat varausta soittaessaan, että tulemme taas teille, kun teillä kaikki sujuu niin hyvin. Se lämmittää todella paljon. Samoin kuin se, että Plevnasta on tullut nähtävyys, jota halutaan esitellä ylpeänä. Moni tuo esimerkiksi ulkomaalaiset vieraansa tänne oluelle, Tähtinen-Hakala kertoo.

Kuuluisimmat vieraat saattavat olla Iso-Britannian pääministeri Tony Blair ja EU:n komission puheenjohtaja Romano Prodi 1990-luvun lopulla. He karkasivat oluelle Plevnaan silloisen valtiovarainministerin Sauli Niinistön kanssa Tampereella järjestytystä huippukokouksesta.

Vakiasiakkaita on opiskelijoista eläkeläisiin. Myös perheet ja jopa päiväkotiryhmät käyvät Plevnassa.

– Meille voi tulla vaikka lounaalle työvaatteissa tai lenkillä verkkareissa ohi kulkiessaan. Voi tulla myös seurue, joista vain yksi haluaa tilata ruokaa ja loput sitten nauttivat juomia. Toisaalta täällä voi järjestää myös 50-vuotisjuhlat tai häät. Olemme alusta asti halunneet, että tänne on kaikkien helppo tulla.