ISO Kollektiivin Mielikuvia 2024 -näyttely

Katri Kallio

Katri Kallio on kiinnostunut ihmisistä ja esittävistä taiteista, kuten musiikista, burleskista ja sirkuksesta näyttävine asuineen ja estraditekniikan illuusioineen.  Kalliolle kuvaaminen on ihmisten kohtaamista, ja kamera on väline syventää kohtaamista, kommunikaatiota ja luottamusta.  Näyttelyn kuvat Kallio on toteuttanut yhdessä kansainvälisesti tunnetun kitaristi-laulaja Erja Lyytisen kanssa Milavidassa kesällä 2024.  

Katri Kallio, Kohtaaminen:

“Rock, rauha ja rakkaus.  Populaarikulttuuri vei ensimmäisen kerran kunnolla mukanaan vuonna 1999.  Olin silloin seitsemänvuotias ja tunsin jokaisessa solussa, kun the Rasmuksen F-f-falling-kappale alkoi soimaan.  Se oli menoa se, meillä jokaisella on se kappale, ja muistamme aina miten solumme siihen reagoi. Rakastuin ensin musiikkiin ja teini-ikäisenä rakastuin valokuvaamiseen.  Aloitin kuvaamaan perheen pokkarikameralla bändi-iltoja eri nuorisokeskuksilla.  

Artistien promokuvat ovat aina kiehtoneet minua.  Ne ovat visuaalisia ja pysäyttäviä kuvia, jotka on suunniteltu edustamaan taiteilijaa ja hänen tyyliään.  Hyvä promokuva tuo esille artistin persoonallisuutta, tyyliä ja ainutlaatuisuutta, ja sitä käytetään usein markkinoinnissa, sosiaalisessa mediassa, levyjen kansissa, mainosmateriaaleissa ja lehdistön käyttöön.  Promokuvassa artistin ilme, poseeraus ja katse ovat usein tarkkaan harkittuja, jotta kuvaan saadaan aitoa tunnetta ja yhteyttä yleisöön.  

Valokuva on kuvaajalle ja kuvattavalle parhaimmillaan todellisuudesta irtautumista.  Kamera on voimakas väline kahden ihmisen välillä, jonka avulla lähdetään syventämään kohtaamista, kommunikaatiota ja luottamusta.  

Tällä metodilla toteutin yhdessä Erja Lyytisen kanssa kesäkuussa 2024 kuvaukset Museo Milavidan miljöössä.  Erjan tyyli on rohkea ja persoonallinen, mikä kuvastaa hänen musiikkiaan.  Kuvissa lähdimme miettimään promokuvia Erjan tyyli edellä ja miten tila voisi tukea artistia visuaalisuudellaan.  Näyttelyn valokuva, jossa Erja istuu kitara sylissään, nähdään “20 Years of Blues Rock” -levyn kannessa.”  

Leena Kuukasjärvi

Leena Kuukasjärven kuvat ovat omakuvia fiktiivisinä hahmoina, joiden kautta voi pohtia mielikuvituksella leikitellen identiteettiä, eksistenssiä ja kulttuuria.  Kuukasjärvi jatkaa Finlandia-sarjaansa viitaten populaarikulttuuriin ja ajankohtaisiin aiheisiin, jotka kytkeytyvät menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaisuuteen.  Sarjan kuvat ovat: 1) Kansalainen (kuvassa), 2) Jokeri sekä 3) Kulttuuri 2025.  

Leena Kuukasjärvi, Finlandia:

“Finlandia-sarja sai alkunsa viime vuonna 2023, kun suomalaisessa yhteiskunnassa ja kulttuuriympäristössä tapahtui selvä muutos.  Sisältäni nousi tarve kuvata, ymmärtää ja kommentoida muutosta taiteeni, fiktiivisten identiteettiä, eksistenssiä ja kulttuuria pohtivien omakuvieni kautta.  Viime vuoden kuvat olivat viittauksia taidehistoriasta ja populaarikulttuurista tuttuihin teoksiin.  Tämän vuoden kuvat ovat intuitiivisia ja assosioivia karnevalistisia hahmoja siitä, mitä kulttuurissamme tapahtuu nyt.   

Tietoa kuvista:

1) Kansalainen kuvaa mitään näkemätöntä, kuulematonta, puhumatonta ja orjan tavalla kahlehdittua, arjen harmaaseen huppariin ja sinisiin työläisfarkkuihin pukeutunutta hahmoa, joka on palkittu porkkanalla ja papukaijamerkillä. Toisaalta porkkanan oranssi on mm. optimismin, onnellisuuden ja innostuksen väri, jota käytetään myös huomiovärinä esim. pelastusliiveissä.  

2) Jokeri on monelle tuttu Batmanin vastustaja, joka herättää kauhua kaoottisella käytöksellään ja toiminnallaan yhteiskuntaa vastaan.  Kuvassa blondilla Jokerilla on CutMore-sakset, joilla hän alkaa leikata perinteisiä lakritsipaloja pienemmiksi paloiksi.  Hänellä on keppi kätensä ulottuvilla.  Jokeri ei naurata ketään.  Tänä vuonna ilmestynyt Joker: Folie à Deux –elokuva oli floppi, jonka arvioidaan tekevän jopa yli 200 000 miljoonan dollarin tappion.   

3) Kulttuuri 2025 kuvaa kulttuuria tarjoilijana, jonka on selviydyttävä taloudellisesta vyön- tai tässä tapauksessa mustasta korsetinkiristyksestä huolimatta.  Hänellä on luovasti kierrätetystä kuplamuovista tehty kietaisuhame, pelastusrenkaasta nimensä saaneet LiveSafers-karkeista tehdyt korut, ämpäristä inspiraationsa saaneet kasvottomaksi tekevät aurinkolasit, kaikkina vuodenaikoina kukkiva uimalakki sekä kädessään keltainen suojelua ja solidaarisuutta symboloiva pilli.  Kulttuuri 2025 kantaa tarjottimellaan sokeripitoisia juomia ja suolaista naposteltavaa yleisölle, joka kaipaa henkistä ravintoa. Ohiolainen Clarence Crane kehitti LifeSavers-karkit vuonna 1912, koska tarvittiin makeisia, jotka eivät sula kesällä kuumissa ilmastoimattomissa myymälöissä.  Kulttuurin täytyy kehittää vastaava keksintö selvitäkseen Suomessa.” 

Piia Peri

Piia Peri on tamperelainen luovalla otteella kuvaava luontokuvaaja.  Hän kuvaa usein päällekkäisvalotuksia, joissa valmis kuva muodostuu kahdesta tai useammasta valokuvasta.  Peri loi Kerrokset-sarjansa kuviin päällekkäisvalotuksilla rytmiä ja graafisuutta.  Loppusyksyllä kuvatut puut olivat jo paljaita valmistuessaan talven tuloon, mutta niissä oli vielä muutamia värikkäitä lehtiä.  

Piia Peri, Kerrokset:

“Kerrokset-sarja on päällekkäisvalotuksella kuvattuja kuvia Suomen luonnosta.  Luonto on aina ollut minulle tärkein kuvauskohde niin visuaalisesti kuin henkisesti.  Rakastan liikuskella metsissä ja soilla kaikessa rauhassa ja imeä näistä paikoista itseeni rauha ja inspiraatiota.  Huomaan usein etsiväni luonnosta toistuvia muotoja ja kuvioita, josta haen kuviini eräänlaista rytmiä ja graafisuutta.  

Kuvaajana minua kiehtoo objektiivisen kuvauskohteen muuntaminen kuvaustilanteessa subjektiiviseen, omakohtaiseen muotoon.  Näin kuvaan omaa mielenmaisemaani, joka on usein pelkistetty, koruton ja unenomaisen haaveileva sekä rauhoittava.”  

Jussi Ristilä

Jussi Ristilä on harrastanut valokuvausta kuudella vuosikymmenellä. Kuvien aiheet ovat vaihdelleet luontokuvista muotokuviin ja rockista taidekuvaan.  Kuvaajan matka on kulkenut mustavalkofilmistä ja pimiöstä digitaalikuvan, kuvankäsittelyn ja tulosteiden kautta valokuvauksen alkuajan menetelmiin ja toisaalta myös tekoälykuvaan sekä näiden kaikkien luovaan yhdistämiseen.  Ristilä opiskelee valokuvausta Visuaaliviestinnän Instituutissa ja Tredussa.  

Jussi Ristilä, Lapin maisemia:

“Lapissa vaeltaminen ja kuvaaminen on ollut minulle rakas harrastus lapsuudesta asti.  Erityisesti Ylätunturit, Suomen käsivarren Lapin korkeimpien tuntureiden alue, on lähellä sydäntäni.  Ylätuntureiden alueella ollaan yli 600 metrissä ja maasto on puutonta.  Maisemaa täplittävät kirkasvetiset järvet ja korkealle kohoavat tunturit, joista jylhimmät ovat jyrkkäseinäisiä.  Kuvissa näkyy Saanatunturi, joka tunnusomaisine muotoineen on osa suomalaista kansallismaisemaa.    

Suomen puolella tunturit ovat kuitenkin tasalakisia, ja terävähuippuisia tuntureita pitää etsiä Ruotsin ja Norjan puolelta.  Panoraamakuva on Bárrás-tunturin huipulta Norjasta.  Edessä avautuva laakso johtaa Suomeen asti, ja Saanatunturi on Nähtävissä Kilpisjärven takana.  Matkaa Saanalle on noin 26 kilometriä.  Maisema on kuin lentokoneesta, ja huipulle kiipeäminen vaatii suomalaiselta hieman kylmähermoisuutta.  Loivinkin rinne on jyrkkä.  

Tuon kuvissani Lapin luonnon katsojalle, ja kuvissa on aistittavissa viimeisten erämaiden tunnelma.  Kesän vehreys, kallioiden harmaat sävyt ja ruskan loisto ovat Lapin kesän ja syksyn värimaailma.  Selkeänä päivänä silmä kantaa usean päivämatkan päähän.  Luonto on suuri ja vaeltaja pieni.  Näillä kuvillani haluan nostaa esiin Lapin luonnon kauneuden.”